Urho Kekkosen arkisto on Orimattilan Niinikoskella toimiva yksityinen arkisto. Arkisto koostuu presidentti Urho Kekkosen (1900-1986) luovuttamasta arkisto- ja kirjallisesta materiaalista sekä Kekkosen lähipiirin pienemmistä yksityiskokoelmista. Aineisto käsittää muun muassa Urho Kekkosen kirjeenvaihdon, valokuvia sekä äänitteitä. Arkiston toiminnasta vastaa Tasavallan Presidentin Arkistosäätiö
Presidentti Kekkonen perusti arkistosäätiön 18. elokuuta 1970. Arkisto avattiin vuonna 1995 tutkijoille ja yleisölle, ja vuonna 1999 se hyväksyttiin yksityiseksi, valtionapua saavaksi arkistoksi. Arkistoa ylläpitävän säätiön
puheenjohtajina ovat toimineet hallitusneuvos Matti Kekkonen (1970-1998) ja johtaja Timo Kekkonen (1998-). Arkistosäätiön asiamiehenä toimii Markku Savikko ja Urho Kekkosen arkiston arkistonjohtajana Pekka Lähteenkorva.
Arkiston toimitilat sijaitsevat Orimattilan Niinikoskella arkistosäätiön omistamassa Hovilan tilan päärakennuksessa. Arkisto on avoinna tutkijoille keskiviikkoisin kello 10-16 tai sopimuksen mukaan.
Tutkijat voivat tiedustella mahdollisuutta maksuttomaan yöpymiseen. Vuosina 1995-2023 Urho Kekkosen arkiston kokoelmia on käyttänyt 1699 tutkijaa, jotka ovat tehneet arkistoon 6703 tutkijakäyntiä.
Urho Kekkosen arkisto on jäsenenä Yksityiset Keskusarkistot ry:ssä.
Tutkijoiden käytössä oleva työhuone (vasemmalla) ja Hovilan talo, jossa Urho Kekkosen arkisto toimii (oikealla).
Urho Kekkosen arkisto pähkinänkuoressa:
- Tasavallan Presidentti Urho Kekkosen perustaman Tasavallan Presidentin Arkistosäätiön ylläpitämä laitos Urho Kekkosen asiakirjallisen aineiston säilyttämiseksi
- lähes kaikkia asiakirjoja saa tutkia vapaasti
- säilyttää myös Urho Kekkosen lähipiirin ja työtovereiden yksityisarkistoja: muun muassa Kaarlo Hillilä, Kustaa Vilkuna, Jouko Loikkanen, Eino Uusitalo, Kaarlo Hartiala ja Riitta Örö
- asiakirjoja yli 350 hyllymetriä
- valokuvat, julisteet, elokuvat, viedot, äänitteet
- käsikirjasto
Arkiston toiminnasta kerrotaan lisää jokavuotisessa toimintakertomuksessa. Uudet toimintakertomukset julkaistaan internetissä; vanhemmat ovat luettavissa arkiston tiloissa.